Teknologiset innovaatiot

Koko olemassaolonsa ajan pesu- ja puhdistusaineteollisuus on edistynyt tasaisesti tuotteidensa tehokkuuden ja suorituskyvyn parantamisessa. Olemme myös tehneet kovasti töitä toimiaksemme ennakoivasti turvallisuus- ja ympäristökysymyksissä. Alla on esitelty muutamia alan virstanpylväitä.

Alan ensimmäiset hankkeet turvallisempien tuotteiden puolesta

1930- ja 1940-luvuilla saippua oli pyykinpesuaineissa eniten käytetty pinta-aktiivinen aine. Sodan jälkeen pyykinpesuaineiden koostumuksia alettiin nopeasti kehittää. Öljypohjaisten alkylaattien saatavuus johti siihen, että saippuan sijasta pinta-aktiivisena aineena alettiin käyttää tetrapropyleeni-bentseenisulfonaattia.

Pian sen haittavaikutukset alkoivat kuitenkin näkyä ympäristössä. 1950-luvun loppuun mennessä joet alkoivat vaahdota ympäri Eurooppaa. Tutkimuksissa kävi ilmi, että syynä oli pesuaineiden tetrapropyleeni-bentseeni. Ongelman pääsyynä pidettiin yhdisteen heikkoa biohajoavuutta.

Alan teollisuus reagoi asiaan tuomalla markkinoille uutena pinta-aktiivisena aineena biohajoavan lineaarisen alkyylibentseenin. Vuonna 1967 solmittiin vapaaehtoinen Euroopan laajuinen sopimus tetrapropyleeni-bentseenisulfonaatin käytön rajoittamiseksi pinta-aktiivisena aineena. Se vähensi tuntuvasti pyykinpesuaineiden ympäristötaakkaa ja toimi varhaisena esimerkkinä teollisuuden ennakoivista ja vapaaehtoisista toimista ympäristöongelmissa ilman tarvetta lainsäädäntötoimiin.

Uudet koneet, tekstiilit ja kehityssuunnat

1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa edestä täytettävät pesukoneet mullistivat pesukonemarkkinat. Uudet koneet vaativat uusia pesujauheita, joilla oli aivan erilaiset ominaisuudet, esimerkiksi vähäinen vaahtoaminen. Lisäksi uudet tekstiilit sisälsivät synteettisiä materiaaleja, kuten nailonia ja polyesteriä, jotka oli pestävä alemmassa lämpötilassa.

1970-luvulla eräillä alueilla Euroopassa alkoi vesistöjen rehevöitymisongelma. Rehevöitymisessä ravinteet edistävät runsasta kasvillisuuden lisääntymistä, ja kasvien hajoaminen taas tuhoaa eläimistöä kuluttamalla happea. Alan teollisuus ryhtyi taas nopeisiin ja tehokkaisiin toimiin kehittämällä fosfaatittomia pyykinpesuaineita (joissa oli sen sijaan zeoliittejä ja polymeerejä). Pesuaineiden uusia ainesosia kehitettiin myös pesemään tehokkaasti matalissa lämpötiloissa. Entsyymit poistivat proteiinipitoisia tahroja (ensimmäisen kerran pesujauheissa vuonna 1963), amylaasientsyymi poisti tärkkijäämiä (1973) ja matalan lämpötilan valkaisuaineaktivaattori (TAED) teki vuonna 1978 mahdolliseksi valkaisemisen kiehuvan veden sijasta 60°C asteessa.

Samaan aikaan ainesosien biohajoavuuden huomioimisen sekä biohajoavuusdirektiivin 73/404 seurauksena alan teollisuus päätti vapaaehtoisella sopimuksella vuonna 1975 olla käyttämättä alkyylifenoli-etoksylaatteja kotitalouspesuaineissa niiden huonon biohajoavuuden vuoksi. Viimeisimmät uutiset aiheesta saat osiosta Biohajoavuus . 

Kohti yhä tehokkaampia pesuaineita

1980- ja 1990-luvuilla innovatiivinen kehitys on jatkuvasti parantanut tehokkuutta. Parannusten ansiosta yhtä pesukertaa kohti käytettyjen kemikaalien ja pakkausmateriaalien määrä on vähentynyt, mutta pesutulos on pysynyt samana tai jopa parantunut.

Varhainen keskittyminen ympäristöasioihin sai aikaan sen, että alan teollisuus sijoitti paljon resursseja ja työtä ongelman ratkaisemiseen. A.I.S.E:n jäsenyhtiöiden ympäristötutkijat ovat tutkimuksessa johtavassa asemassa ja tekevät yhteistyötä monissa maissa sekä akateemisen maailman että valtion virastojen kanssa. Erityishuomiota on kiinnitetty ympäristössä tapahtuvien reaktioiden ja ympäristövaikutusten arviointiin, riskinarviointeihin sekä viime aikoina elinkaariarviointiin. Näiden työkalujen ansiosta kunkin tuotteen vaikutusta ympäristöön ymmärretään paremmin.

Lisäksi Rion vuoden 1992 ympäristöä ja kehitystä koskevan julistuksen solmimisen jälkeen alan teollisuus on yhä enemmän pyrkinyt kohti kestävyyttä tuotekehityksessä.

Vuosina 1997-2002 A.I.S.E. alkoi soveltaa kotitalouden pyykinpesuaineisiin hyvän ympäristötavan sääntöjä (Code of Good Environmental Practice). Se vähensi kemikaalien ja pakkausmateriaalien käyttöä ja lisäsi paremmin biohajoavien orgaanisten ainesosien käyttöä. Sen avulla myös kuluttajat Euroopassa ovat voineet laskea pyykinpesulämpötiloja, mikä säästää tuntuvasti energiaa.

1990-luvun alkupuolelta asti A.I.S.E. ja Cefic ovat kehittäneet useita vapaaehtoisia kestävän kehityksen hankkeita.  A.I.S.E:n Kestävän kehityksen ohjelma on tärkein kautta Euroopan myytäviä saippuoita, pesu- ja puhdistusaineita sekä hoitotuotteita koskeva hanke. Jos haluat lisätietoa uusimmista kestävän kehityksen hankkeista, napsauta tästä


Deutsch Français Nederlands
Deutsch Français